DRK-3??

V8 super

Kun Fear of the Dark saatiin vihdoin valmiiksi vuonna 2011, minulla oli tunne, että en ikinä saa ideaa seuraavaa autoa ajatellen. Tunne oli hyvin tyhjä. Ikään kuin olisin vuodattanut hien mukana kaiken aivokapasiteetin hallin lattialle. Kaikki ideat oli käytetty.

Muutama kuukausi myöhemmin huomasin, että jonkinlainen ajatusten ja ideoiden virta oli palannut. Hiljalleen alkoi muodostua suuri kuva. Suuresta kuvasta muodostui pienempiä kuvia ja seuraava projekti oli saanut jo kehykset. Huomasin että uusi projekti toi mukanaan sellaisia ideoita, mitkä olin aiemmin työntänyt syrjään. Fear of the Dark rajoitti paljon värejä ja ideoita. Kokonaisuus ei mahdollistanut ”syrjähyppyjä”. Uusi projekti lähtee nollasta, joten kaikki on mahdollista.

Nyt huomaan olevani aivan yhtä innoissani kuin vuonna 2009. Tekemisen ja luomisen ilo on löytynyt. En malttaisi pysyä poissa hallista. Moni asia on onneksi muuttunut viime projektista.Tällä kerralla olemme huomattavasti kokeneempia, joten monia asioita ei tarvitse enää opetella. Toisaalta halu mennä eteenpäin tuo tullessaan uusia haasteita ja uutta opeteltavaa. Se on vain hyvä asia, sillä ”tyytyväisyys tappaa kehityksen”.. Tuon lauseen näin joskus erään voimannostoseuran paidassa ja rakastuin välittömästi.  Mikään muu lause ei voisi kuvata paremmin sitä, miten minä asian näen.

On merkityksetöntä mitä mieltä muut ovat autosta, jos itse on tyytyväinen. Nyt on todella hyvä tunne, vaikka vasta ensimmäiset pienet askeleet on otettu kohti DRK-3 kohti..

Vai onko se DRK-3??  .. sen näkee sitten. Tai te näette.

Minä tiedän jo.