Erämaan armoilla

Hämärä laskeutuu armottoman erämaan ylle. Yritän epätoivoisesti löytää jonkinlaista suojaa yöksi. Suojaa pimeässä vaanivilta pedoilta. Tuntuu että ahdistus kasvaa pimeyden mukana. Minun on pakko saada nukuttua tänä yönä. Päivä on ollut rankka ja huominen ei tule olemaan yhtään helpompi.

Vihdoin löydän lupaavan paikan puiden suojasta. Hiljaa hiipien levitän makuualustani. Hiljaa siksi, etten herätä mahdollisia petoja ympärilläni. Kaadan itseni alustalle ja yritän nukahtaa. Tuntuu että pidän koko ajan toista silmääni auki. Tiedän ettei siten nukkuminen onnistu. Aivan kuin joku tuijottaisi minua koko ajan. Odottaa pimeässä että nukahdan. Huomaamattani olen nukahtanut, mutta yhtä nopeasti havahdun hereille kun joku rasahtaa. Silmäni yrittävät tottua pimeään. Näkyykö mitään? Kuuluuko mitään?  Ei. Sydämeni hakkaa kuin se yrittäisi ulos rinnastani. Vedän syvään henkeä. Ja toisen kerran. Yritän rauhoittaa itseäni. Tiedän että on pakko nukkua..

No ei tuo nyt oikeasti ollut tältä reissulta. Mutta fiilis voisi olla. Hyvin usein kun yrittää etsiä turvallista yöpymispaikkaa ja lopulta löytää jonkun niin tuollaisia fiiliksiä sitä on.

Juuri viime yö oli tuollainen. Olin Ranskassa ja pakko jäädä ”ei niin loistavaan” paikkaan yöksi. Kyllä se oli ihan 24 h huoltoasema ja kaikkea. Mutta kun aamulla heräsin, niin johan oli joku käynyt viiltämässä kärrystä pressun rikki. Katsonut että mitä on kyydissä. Kyllä minä jo parkkiin mennessä katselin, että tässä on pieni riski, mutta kun vaihtoehdot ovat vähissä. Seuraava mahdollinen paikka oli tunnin päässä ja siitäkään en tiennyt mitään. Vaikka olisi ollut vielä huonompi. Ja kun se paikka arveluttaa edes vähän, niin nukkumisesta ei tule oikein mitään. Toinen silmä auki ja korvat höröllä. Tosi rentouttavaa sellainen uni.

Kyllä tuo rikollisuus Euroopassa on nykyään sitä luokkaa, että kohta saa oikeasti pelätä ihan henkensä puolesta. Tuolla pyörii sellaista Jooseppia, että ne varastaa ilmatkin renkaista jos ei koko rengasta saa irti. Ja mitä enemmän dieselin hinta nousee, niin sitä enemmän sitä varastetaan meiltä. Parkkiin lyödessä minä katson ettei vieressä ole sellaisia ”tietynmaalaisia” autoja. Ne kun on aika usein syyllisiä juuri näihin varkauksiin. Eräs kaveri jäi kiinni, niin sillä oli rakennettu ihan sähköpumppusysteemi autoon. Letku vaan tankkiin ja pumppu päälle. Kertoi kuulusteluissa, että firma oli antanut vehkeet tuota tarkoitusta varten. Eli ei se pelkästään kuskien idea ole.

Jos poliisi käyttäisi edes murto-osan niistä resursseista millä valvotaan raskasta liikennettä, tähän rikollisuuteen niin minäkin nukkuisin yöni hieman levollisemmin mielin. Partioita on tien varret täynnä tarkastamassa rahtiautoja, mutta yhtään ei näy siellä missä autot yöpyy. Rahasta sen ei pitäisi olla kiinni. Meiltä rahastetaan sellaisia summia kaikenmaailman tiemaksuina ja veroina, että sillä kustantaisi joka parkkipaikalle oman poliisin koko yöksi. Minäkin olen yhden viikon aikana maksanut eri maihin pelkkiä moottoritiemaksuja yli 500 €.. Yhdessä viikossa yhdeltä autolta. Järkyttävä summa.

Kuorman purku Ranskassa

Tässä tullaan taas tähän ”tyhmä rekkakuski”. Meitä saa sakottaa mielin määrin mutta mitään ei tarvitse antaa takaisin. Hoitakoot itse omat ongelmansa. Siltä se nykyään tuntuu.

Ainoa mitä itse voi tehdä oman turvallisuuden hyväksi, on valita parkkipaikka huolella ja asentaa erilaisia kaasu yms. hälyttimiä. Mutta tuo parkkipaikan valinta ei enää juuri onnistu. Illalla joka parkki on niin täynnä suuressa osassa Eurooppaa, että auto on lyötävä just siihen mihin sen saa mahtumaan. Laki antaa tietysti taas mahdollisuuden poiketa ajoajasta jos kuljettajan tai kuorman turvallisuus sen vaatii. Mutta ei sekään auta kun ne seuraavatkin paikat on ihan yhtä täynnä. Tutuilla reiteillä yöpymispaikkojen suunnittelu on helpompaa, mutta ei sitä jokaista tietä voi tietää. Silloin on vaan jäätävä johonkin ja toivottava ettei ne viereiset pedot herää.