Ruuhkaa Hollannissa

1.. Auton eteen tulee jostain ihmeen syystä tyhjää tilaa n 10- 20 metriä. Mitä tekee autoilija? Kaasu pohjaan ja heti perään se toinen poljin. Just niin. Jarru. Kysymys kuuluu.. Miksi se rako täytyy ajaa umpeen niin pian kuin mahdollista? Kuvitteleeko tämä autoilija että hän pääsee määränpäähän nopeammin tällä tavalla? Vai onko taustalla ajatus siitä että joku tulee siihen väliin? Tämä on kyllä yleinen ilmiö ja siitä lisää kohdassa 2.

2.. Vieressä oleva jono liikkuu aavistuksen nopeammin kuin se jono jossa itse on. Ratkaisu on siirtyminen tuohon toiseen jonoon. Ja hetken päästä se toinen jono liikkuu nopeammin koska siihen tuli tilaa siitä syystä että eräät autoilijat vaihtoivat jonoa.. Ja sama toistuu.. Katsos vaan. Autoilija on keksinyt ikiliikkujan.

3. Minulla on tapana tällaisessa jonossa pitää yllä sellaista vauhtia, ettei minun tarvitse pysähtyä ja silti matka etenee. Ruuhkassa jonottaminen on näin paljon rennompaa. No välillä minun eteen tulee hetkeksi tyhjää jopa useita kymmeniä metrejä. Jono seisoo pysähdyksissä tämän raon edessä joten minun ei kannata lisätä vauhtia. Ja eikös minun takana oleva autoilija vedä minusta ohi ja ajaa tämän edessäni olleen välin umpeen renkaat ulvoen. Oliko sillä kiire odottamaan?

Tässä oli huomioita yhden iltapäivän aikana Vantaalla. Minä siinä katsellessa ajattelin, että ei ole mikään ihme, miten ihmiset ovat stressaantuneita ruuhkissa. Hyvin usein tuollainen ruuhka johtuu juuri tuollaisten autoilijoiden toimista. Jonon nykiminen on sellainen asia mikä kertautuu ja lisää ruuhkia. Ja mikäli jono menisi eteenpäin tasaisella nopeudella, niin ruuhkaa ei tuossa mittakaavassa edes olisi.

Ruuhkaa Romaniassa

Eli ruuhkassa ajamisen lyhyt oppimäärä

- Aja tasaisella nopeudella, mikäli se on mitenkään mahdollista.

- Älä pompi kaistalta toiselle.

- Ennakoi. Seuraa myös jonossa pidemmällä olevia autoja.

Hyvin suuri osa ruuhkista ei johdu automäärästä, vaan ainoastaan siitä miten autot liikkuu. Jokainen voi miettiä, että pysähtyykö jono jos jokainen auto ajaa 10 km/h ? Pysähtyykö jokainen auto jos yksi auto jonossa pysähtyy? Tuo on hyvin yksinkertaista.

En minäkään niin tyhmä ole, että väittäisin ruuhkien johtuvan vain autoilijoiden väärästä ajotavasta. Mutta on yhtä tyhmää väittää, ettei autoilijoiden toimet lisää ruuhkia.

Mitäpä jos jokainen seuraavalla kerralla kokeilee ruuhkassa etenemiseen tätä minun tapaani? Ei se ruuhka varmaankaan katoa mihinkään, mutta ainakaan sen jonottamisen jälkeen ei verenpaine ja jäähdytinnesteen paine ole sama.

En muista miten ajatus tuosta telineestä lähti liikenteeseen, mutta sen muistan että sen piti istua kokonaisuuteen. Ja halusin telineen jolla on joku tarkoitus. Ettei se olisi vain “teline”. No tuo kaapumies sitten tuli jostain mieleen ja ajatus viehätti. Kaapumies pitää letkuja ja työvaloja.. Kuulostaa tarpeeksi pelottavalta

Työstö alkoi jälleen kerran finnfoam levystä. Oikeastaan tuo letkuteline oli kylläkin  ensimmäinen osa missä tuota levyä käytin. Mutta levystä kuitenkin työstin valmiin näköisen kaapumiehen.

Kun muotti oli valmis niin se päällystettiin pakkausteipillä ja päälle vaan hartsia ja lasikuitua. Muodot olivat aika vaikeat ja sen takia tunteja meni yllättävän paljon. Toisaalta letkuteline toimi hyvänä harjoituksena tuleville koitoksille.

Kuidutuksen jälkeen alkoi kittaaminen ja hiominen. Kittaaminen ja hiominen. Lopulta pinta maalattiin ja päälle vielä kynäruiskulla hieman varjostuksia.

Valmiiseen telineeseen kiinnitettiin lopulta letkujen ja piuhojen paikat ja työvalot. Niin ja tietysti pääkallon kasvot. Se kallo löytyi valmiina eräästä sisustuskaupasta. Kallo oli tehty hartsista joten se soveltui erinomaisesti. Leikkasin kallon vaan halki ja sovitin paikalleen. Moni kyseli kesällä näyttelyissä että onko silmissä valot ?.. Ei ollut mutta nyt on. Punaiset tietysti.

Scanian renkaiden vaihto on sitten ihan eri homma kuin tuon pienemmän version. Homma alkaa sillä, että kaivan renkaat säilytyskontista kuntopyörän ja parin tynnyrin takaa. Sitten kieritän ne lähes 100 metrin matkan tallille. Ja kun otetaan huomioon se tosiasia, että minä olen arviolta 3 kertaa kevyempi kuin tuo rengas/vanne-yhdistelmä. Siinä renkaan kanssa kamppaillessa toivon totisesti ettei kukaan näe ja kuvaa sitä videolle. Se olisi aika varma youtube-hitti. Otsikolla “Näin käy kun ei lapsena syö kaurapuuroa”. No kyllä minä ne lopulta talliin saan ja Scania nousee tunkin avulla aika vaivatta. Paineilmakäyttöinen pulttipyssy on kätevä kapistus. Mutta sitten alkaa se rengaspilates. Renkaat pois ja toiset tilalle. Kyllä siinä tekniikalla on suuri merkitys, mutta ei se ihan ilman hikeä onnistu silti. Vääntörauta on kova sana ja kun osat eivät ole aivan umpiruosteessa, niin kyllä se sujuu.

Vaihdon jälkeen talvirenkaiden pesu ja hetki kuivaamista kevätauringossa. Sitten talvirenkaiden kierittäminen säilytyskonttiin. Kontille päin piha viettää sentään alamäkeen mutta se ei todellakaan helpota hommaa. Kun fysiikan lait ovat sellaiset ettei pienempi paino pysäytä suurempaa. Kun rengas saa vauhtia niin sehän menee. Renkaiden saaminen kontille ei vielä ole finaali. Kontin oviaukko on vieläpä 20 cm korkeammalla kuin piha joten renkaan puskeminen sisään ei ole minun fysiikalla ihan pikku juttu. Mutta tekniikalla sekin sujuu.

Sitten ei muuta kuin kontti lukkoon ja kotiin. Mukavasti hikeä ja pari tuntia elämästä se vei mutta tulipahan taas tehtyä. Syksyllä sitten taas sama uudestaan.

Nyt sinä tietysti ihmettelet, että miksi en käytä rengasliikkeen palveluja. Miksi minä maksaisin siitä jollekin, että hän veisi minulta mahdollisuuden harrastaa ruumiillista työtä. Sitä tässä työssä ei ikinä saa tarpeeksi.

1. Rampissa ohittaja.

Henkilöautoillija joka ajaa moottoritiellä vasenta kaistaa rekkojen ohi. Kilometri ennen ramppia hän hiljentää vauhtia ja jää yhden rekan taakse ajamaan hetkeksi samaa vauhtia rekan kanssa. Kun ramppi tulee kohdalle, tämä henkilöautoilija siirtyy rampille ja kiihdyttää vauhtia siten, että hän ehtii vielä rampin matkalla ohittaa edellä ajaneen rekan joka jatkaa moottoritietä.  Kysymys kuuluukin. Mitä tämä autoilija kuvittelee voittavansa tällä kiihdytyksellä?

2. Ystävän kanssa ajelulla

Tähän kategoriaan kuuluu hyvin monenlaisia autoilijoita. He ovat liikenteessä ystävänsä kanssa ja keskustelevat omasta mielestään tärkeistä asioista. Juttu on niin mielenkiintoista että kuljettaja unohtaa seurata omaa ajonopeuttaan. Kun tiellä tulee eteen hieman vaativampi osuus kuten esimerkiksi mutka, niin tämän kuljettajan vauhti tippuu reilusti alle nopeusrajoituksen. Ja kun kuljettaja irrottaa toisen käden ratista näyttääkseen ystävälle missä hänen mummonsa istui odottamassa myymäläautoa vuonna 1869, niin taas se vauhti on jotain pysähdyksen ja matelemisen väliltä. Ja kun sitten tiessä eteen tulee suora ja leveämpi osuus niin vauhti kasvaa jo aika lähelle rajoituksen sallimaa. Ja juuri se kohta tiessä olisi ollut se, missä ohituksen olisi voinut suorittaa. Eli kysymys kuuluu. Jos vauhti pelottaa niin voisiko se pelottaa sopivasti joka paikassa. Ja jos se keskustelu ystävän kanssa häiritsee noin paljon ajamista niin olisiko kahvila parempi paikka tälle keskustelulle?

3.  Poliisiautoa ei saa ohittaa

Poliisinpelko voisi olla tämän ongelman ydin. Moottoritiellä ajaa poliisiauto reilusti alle nopeusrajoituksen. Ilmeisesti he haluavat tarkkailla liikennettä ja se on helpompaa kun maisema ei vaihdu ikkunassa liian nopeasti. Hyvin moni autoilija jää ajamaan poliisiauton perään eivätkä uskalla ohittaa. Eivätkö he tiedä ettei poliisiauton ohittamisesta joudu linnaan eikä siitä edes sakoteta mikäli noudattaa nopeusrajoitusta?

4.  Peltipoliisi pamputtaa?

Autoilija ajaa nopeusrajoituksen mukaan, mutta kun kameratolppa tulee kohdalle niin vauhti tippuu reilusti alle rajoituksen. Eikö hän tiedä oman nopeusmittarin tarkkuutta vai onko hän vaan tyhmä?

5. Tyhjäkäyntityhmä

Tähän ryhmään kuuluu ne autoilijat, jotka näkevät edessä olevat liikennevalot olevan punaisella ja niissä odottaa useita autoja. Edellisistä valoista lähdetään 3 g:n voimalla renkaat savuten ja juuri ennen jonon päätä lyödään jarrut lukkoon. Siinä sitten odotetaan jalka jarrulla ja kytkin pohjassa puolen tupakan verran että valot vaihtuu vihreäksi.  Jos et ymmärrä tätä älyttömyyttä, niin olet varmaan juuri se tyhjäkäyntityhmä.

6.  Ammattiurpo.

Eräät raskaanliikenteen kuljettajat tekevät jotain mihin haluaisin hieman valaistusta. Jos minä ajan edellä aivan tasaista vauhtia mikä on hieman nopeusrajoituksen yli. Siis puhun nyt 82-83 km/h nopeudesta 80 km/h alueella. Minusta menee ohi joku yhdistelmä niin lujaa kuin rajoitin antaa myötä. Pari kilometriä tästä, tämä yhdistelmä poistuu edestäni joko ramppiin tai kahvilan pihaan. Ja kysymys kuuluukin. Luuleeko tämä kuljettaja että minä saan pannun viimeiset kahvit jos menenkin samaan kahvilaan ennen häntä ?

7.  Vilkku kuluttaa maailman luonnonvaroja

Autoilija lähestyy risteystä missä on useita autoja odottamassa tätä lähestyvää yksilöä. Tämä itsekäs yksilö on kääntymässä risteyksestä, mutta ajattelee että hänen ajatukset eivät kuulu muille. Eli suomeksi sanottuna hän ei käytä vilkkua ollenkaan tai laittaa sen päälle samalla kun kääntää risteyksessä rattia. Kuvitteleeko tämä ajatusten Tonava, että nämä risteyksessä odottavat autoilijat olivat siinä suorittamassa liikenteenlaskentaa? Miksi sitä vilkkua ei voi laittaa ajoissa? Toisaalta tämä ihmistyyppi syyllistyy usein myös kohdan 2 ongelmaan.

8. Parkkipaikka, ei kiitos

Tämä ongelmaryhmä esiintyy usein  kauppojen tai esimerkiksi huoltoasemien parkkipaikoilla. Niitä oikeita parkkipaikkoja on vieressä useita ja ne on vielä vapaita. Jostain ihmeen syystä ne eivät kelpaa vaan auto jätetään pääoven eteen ja vielä poikittain. Tietysti vielä käyntiin että kaikki varmasti huomaa, kun pakokaasut työntyvät sisälle rakennukseen. Kuvitteleeko tämä autoilija että hänen omistamansa auto on niin erikoinen että kaikki haluavat ihailla sitä ja vieläpä kuunnella sen kissan lailla kehräävää moottoria. No onhan se auto niin erikoinen, että niitä tuli juuri viimeisellä laivalla japanista 9000 samanlaista.

9. Nopeusrajoitus. Ei koske minua

Nopeusrajoitus on sellainen mitä kaikkien tulee noudattaa. Sitä ei voi rikkoa vaikka sinulla olisi hienompi auto kuin naapurilla. Sitä ei voi rikkoa vaikka rajoitus on mielestäsi siinä kohtaa liian alhainen. Sitä ei voi rikkoa vaikka asutkin siinä samalla kadulla. Sitä ei voi rikkoa vaikka olisi yö. Sitä ei voi rikkoa vaikka sinulla on kiire.Nopeusrajoitus on sellainen asia, ettei meillä kenelläkään ole oikeutta rikkoa sitä mistään syystä. Et sinä ajattele niinkään että tietyistä kaupoista saa varastaa. Varkaus on varkaus kaupasta ja kellonajasta riippumatta.

10. Vasen kaista. Se on minun.

Minä ohitan moottoritiellä hitaampaa ajoneuvoa nopeusrajoituksen puitteissa. Taakse ilmestyy selvää ylinopeutta ajava ajoneuvo. Tämä takaa tuleva auto liimautuu aivan puskuriin kiinni ja jos en keskeytä ohitusta niin johan alkaa valoshow. Ensin tämä urpo vetää tien vasempaan reunaan ikäänkuin näyttääkseen että täältä tullaan. Ja jos vielä olen edessä niin sitten vilkutellaan valoja. Yrittääkö hän ampua minua pois edestään kuten jossain videopelissä? Kuvitteleeko tämä takana vilkutteleva autoilija että hänen maksamilla veroilla on rakennettu juuri tuo kohta sen tien vasemmasta kaistasta? Tässä kohtaa myönnän oman ilkeyteni. Usein tämän jälkeen minulla ei ole ihan hirveä kiire takaisin omalle kaistalle. Pitäähän sitä muutenkin jättää sopiva väli ohitettavaan etten heitä kaikkia kiviä hänen tuulilasiin..

Tämän osion pitäisi kirjoittaa aivan eri ihmisen. Tai ihmisten, jos tarkkoja ollaan. Perttu Papunen ja Niko Vuori olisivat enemmän oikeita henkilöitä tähän selontekoon. Mutta kyllä minä sen verran läheltä sitä maalausta seurasin, että eiköhän tästä jonkinlainen juttu saada aikaan. Ja olihan maalauksen pohjatyöt allekirjoittaneen ja parin apukäsiparin käsialaa. Ja pohjatyöt ovat hyvin suuressa osassa onnistunutta maalausta eikä sitä osuutta sovi väheksyä mitenkään.

Lasikuidusta tehtyjen osien pohjatyöt alkoivat oikeastaan jo lasikuidun työstöllä. Ne pinnat pyrittiin saamaan mahdollisimman virheettömäksi jo kuidun osalta. Kuidun päälle vedin pari kerrosta ruiskukittiä. Tässä vaiheessa viestikapula siirtyi Niko Vuorelle, joka hoiti pohjamaalauksen sekä pintavärin vedon. Maaleina käytettiin normaaleja automaaleja joten siinä ei ollut mitään erikoista. Keulan osalta lakkaan sekoitettiin hieman joustoainetta, mikä estää jonkin verran kiveniskuista johtuvia jälkiä.

Auton alkuperäisten osien väri oli jo tehtaalta tullessa oikea, joten niitä ei tarvinnut maalata. Ainoa toimenpide oli kevyt mattaushionta. Se oli kieltämättä ainoa hetki missä tuli tunne että “mitä minä olen tekemässä?” Uusi hieno kiiltävä maalipinta ja minä seison hiomapaperi kädessä siinä edessä. Ei muuta kuin pinta pilalle. Siltä se tuntui. Kuitenkin toimenpide on välttämätön, mikäli maalin päälle maalataan kuvia tai vedetään lakka.

Kun pohjatyöt oli tehty ja kaikki pinnat oli mattahiottu, niin Perttu Papunen pääsi tekemään taikojaan. Kuvien maalaaminen on niin taiteellista hommaa, että sitä on tässä turha edes yrittää selvittää. Mutta Perttu maalasi erilaisilla tekniikoilla  keltaisen sävyjä käyttäen kuvat mitkä oli aiemmin päätetty maalattavaksi. Aikaa kuvien ja kuvioiden maalaamiseen meni lähes 3 viikkoa. Ja joka päivä Perttu teki aivan täyden päivän. Tunteja taisi kertyä n. 200. Eli tämä muutama rivi siitä työvaiheesta ei todellakaan anna todellista kuvaa tapahtumien kulusta. Asia on vain niin, että mikäli siitä työvaiheesta kertoisi yksityiskohtaisesti, niin se ei olisi mielekästä luettavaa. Se maalaaminen on sellainen homma mikä pitää nähdä itse, että ymmärtää mistä siinä taiteessa on kyse.

Kun Perttu lopulta oli tyytyväinen kuviin, niin hän sekoitti lakkaan pienen määrän punaista candyväriä. Tällä sekoituksella Perttu veti kevyen kerroksen kuvien päälle ja kuvat saivat lopullisen värin. Kuvista tuli valon määrän mukaan elävä. Kaikki punaisen sävyt oranssista viininpunaiseen on nähtävissä valon määrästä riippuen. Juuri tuo candysävy saa tuon aikaiseksi. Suoraa punaisella maalatessa väri olisi vain punainen. Siinä se pieni ero.

Kaikkien pintojen päälle Niko ruiskutti lopulta usean kerroksen lakkaa. Lakan kuivuttua pinta tarkistettiin ja pienet virheet korjattiin. Roskat hiottiin pois ja pinta kiillotettiin. Lähes koko auto maalattiin ja lakattiin samassa tallissa, missä kaikki muutkin työvaiheet oli tehty, joten kaikkea pölyä ei tilasta mitenkään saanut pois. Pinta oli siitä huolimatta vähintäänkin loistava. Kiitos ammattimaalareiden.

Erittäin onnistunut erikoisuus maalauksessa on hytin kyljessä oleva iso pääkallo. Sen erottaa vasta pidemmältä katsottaessa. Läheltä katsoessa näkyy vain useita pieniä hahmoja ja naamoja. Tuo efekti on jäänyt hyvin monelta huomaamatta. Taas yksi osoitus Pertun taidoista ja mahtavista ideoista.

Mutta jotenkin homma muistuttaa niitä aikoja jolloin ajettiin Ruotsi – Hollanti väliä. Aivot sai jättää narikkaan kun aamulla aloitti työt. Ajatuksissa pyörii yhtä sun toista. Yleensä kyllä jotain niin typerää ettei mitään tolkkua. Kotimaassa ajaessa on sentään sellainen hyvä puoli että voi kuunnella radiosta jääkiekkokierrosta.

Yhtenä päivänä Turun moottoritiellä oli raskaanliikenteen ratsia. Minua ei liputettu sivuun, kun parkki oli jo täynnä yhdistelmiä. Näytti olevan taas katsastusmieskin paikalla jarrutestauslaitteineen. Mieleen tuli välittömästi eräs tapaus, mikä minulle sattui viime kesänä Joutsan “lentokenttäsuoralla”. Olin silloin liikenteessä kärryn kanssa, missä oli niin sanottua kuriiripostia. Tavaroita odotti toisessa päässä toistakymmentä jakoautoa. Heillä on tarkka aikataulu päivän suhteen, he jakavat minun kärryssä olevat tavarat ja noutavat lähtevät paketit. Osa noista lähtevistä paketeista pitää ehtiä vielä samana iltana lähtevään rahtikoneesen.

No minä sitten ilmoitin poliisille heti kättelyssä että minulla on aika lailla kiire. Sanoin että toisessa päässä on jakoautot jo laiturissa odottamassa. Poliisi sanoi heti, että kyllä ne aikataulut muuttuu kunhan pari kertaa pysäytetään ratsiaan. En viitsinyt siinä viisastella etten usko maailmanlaajuisen aikataulun muuttuvan jos Joutsan poliisi niin sanoo..

Kyllä minä olen täysin sen kannalla että valvonta on hyväksi ja sitä pitää olla. MUTTA.. Onko joku nähnyt pikavuoron linja-autoa pysäytettynä ratsiaan ja jarrudymometrillä matkustajat kyydissä?

Minä olen ollut kerran rastiassa missä jouduin odottamaan vuoroa jarrutestiin. Koko homma vei 45 minuuttia. Ja kaikki oli kunnossa. Tänä päivänä rahtiliikenne alkaa olla niin aikataulutettua toimintaa, että se on täysin verrattavissa linja-autoihin. Ja ajo-ja lepoaika-asetus tekevät vielä sen, että mikäli poliisit pysäyttää auton ratsiaan ja siinä menee tunti, niin se voi pilata koko päivän. Välttämättä et enää ehdi määränpäähän kun päivä loppuu kesken. Eihän mikään aikataulu saa olla niin tiukkaan laskettu mutta kyllä niitä vaan on. Kaikki on kilpailutettu ja laskettu niin tarkkaan kuin laki antaa myötä. Ei siellä useinkaan ole joutilasta aikaa.

On se jotenkin käsittämätöntä että poliisit saavat pistää “katsastuksen” pystyyn mihin vain ja milloin vain. Jos katsastusten väli yksi vuosi ei ole riittävä, niin pitäisikö sitä puolittaa vaikka jarrutestin osalta? Se olisi helpommin hoidettavissa ja ennakoitavissa. Ei menisi 20 jakoauton ja yhden lentokoneen aikataulu pilalle sen vuoksi,  että poliisi ei ymmärrä millaista on tämän alan nykypäivä.

Ja jos katsotaan uutisia palaneista linja-autoista, niin voisin väittää ettei ne paremmassa kunnossa ole kuin kuorma-autot. Sillä ei voi perustella sitä miksi linja-autot eivät ole siellä samassa jarrutestijonossa rahtiautojen kanssa.

Mielestäni tämä on vain yksi niistä monista epäkohdista, mistä huomataan se tosiasia etteivät asetukset ja lait pysy muuttuvan maailman mukana. Ajo- ja lepoaika-asetus on aivan välttämätön, mutta siinä ei ole huomioitu sitä millaista rahtiliikenne nykypäivänä on. Se on hyvin kiireistä ja hektistä. Osaltaan tämä kiire johtuu juuri tästä ajo- ja lepoaika-asetuksesta. Pyritään ajamaan ja tekemään enemmän ja enemmän siinä ajassa minkä laki sallii. Ja eikö se juuri lisää sitä kiirettä. Ajo- ja lepoaika-asetus pitää huolen siitä että rikollisilla riittää varastettavaa pimeillä levähdyspaikoilla ja teiden varsilla.

Eli kysymys kuuluu. Pitäisikö asetuksia ja lakeja päivittää vastaamaan tämän alan nykyisiä piirteitä?

Yksi naurettavuuden multihuipentumista on tämä direktiivi ( vai mikä nyt lie on) mikä määrittelee kuljetusyrittäjälle saman työtuntimäärän kuin työntekijäkuljettajalle. Ymmärrän kyllä mitä tässä haetaan. Ettei kukaan tee liian pitkää päivää eikä aja väsyneenä. Selvä se. MUTTA.. Onko kenelläkään käynyt mielessä miten tätä lakia valvotaan? Jos minä yrittäjänä ajan puhtaalla autolla, niin pitääkö minulla olla todistus siitä, etten itse ole pessyt sitä mikäli omat työtunnit ovat täynnä. Tai pitääkö taskussa olla todistus siitä kuka on kirjoittanut ja postittanut laskut. Kuka on laskenut työntekijöiden tunnit jne jne. Lista on loputon. Ja huvittavinta tässä on se, että esimerkiksi minä teen suurimman osan näistä “ylimääräisistä” töistä ihan omassa kodissa. Mielestäni Suomessa on jonkinasteinen kotirauha. Ilman tarpeeksi vakavan rikoksen epäilyä ei yhdelläkään viranomaisella ole oikeutta tulla minun kotiini katsomaan mitä minä siellä iltaisin teen.. Eli miten tällaista lakia pystytään mitenkään valvomaan ilman että loukataan muita minun oikeuksia?

Yhteenvetona haluaisin sanoa, että olisiko ihan mahdotonta, jos joskus joku lain laatija kysyisi joltain asiantuntijalta, ennenkuin päättää mistään, mistä hän ei oikeasti ymmärrä yhtään mitään ..?  Ihan vain tuli tuollainen mieleen.

Varsinaisen perän kehikon tekniikkaa mietin ja kieputin päässäni aika kauan. Lopulta muodostui käsitys siitä, että on järkevintä tehdä se ikään kuin putkirungosta. Rungon päälle pingotetaan kangas, mikä lopulta kuidutetaan lopulliseen muotoon.

Kun auto saatiin tallille maaliskuussa 2011, niin putkia alettiin sovittaa auton rungon päälle. Järeällä putkentaivuttimella saatiin putket oikeaan muotoon ja ne hitsattiin kiinni toisiinsa. Perän muita muotoja saatiin aikaan pienemmällä metalliputkella. Kiinnitys tehtiin yksinkertaisesti saranoimalla se vetopöydän vierestä ja toiseen päähän lukitus. Eli koko perästä tehtiin avattava, aivan kuin auton konepelti. Sen alla on akut, joten se oli saatava helposti avattavaksi.

Kun koko metalliputkihökötys oli lopulta valmis ja toimivuus varmistettu, niin päälle pingotettiin kangas. Kankaan päälle upotettiin takavalojen “palat”  Sitten alkoi yksinkertainen kuiduttaminen. Jälleen kerran. Mattoa ja hartsia. Mattoa ja hartsia.

Perän muoto oli työstötekniikan ansiosta valmis jo heti kerrasta, joten muotoja ei tarvinnut hakea kuten esimerkiksi helmoissa ja tuuliohjaimissa. Silti monen kuitukerroksen jälkeen kittaaminen ja hiominen vei uskomattoman määrän tunteja. Pintaa oli paljon ja kun tiedettiin, että perä jää kokonaisuutena mustaksi ilman motiivimaalauksia, niin se ei antaisi mitään anteeksi. Kaikki pienimmätkin epätasaisuudet näkyisi.

Mutta työllä siitäkin selvittiin..

Kun perä oli maalia vaille valmis, niin alle tuleva roiskeläppä sai lopullisen kiinnityksensä. Sille sopivat kiinnikkeet saatiin samaan paikkaan kuin millä koko perän lukitus on kiinni auton rungossa. Kompakti kokonaisuus sanoisin.