Karjapuskuri ja kattorauta

Piirustuksia paperilla. Siitä se lähti. Tietty mielikuva muodosta oli, mutta lopullinen muoto hahmottuu vasta kun sovittaa sitä kuvan muodossa keulalle. Halusin koko keulan ilmeen mukailevan samaa V:n mallista muotoa. Eli mitkään kulmikkaat muodot eivät sopineet. Muoto lopulta löytyi ja seuraavaksi piti saada ne muodot mitattua. Mittamiehen taustastani oli jotain hyötyä, kun poikani avustuksella etsimme oikeaa sädettä ja mittoja putkille. Kun mitat saatiin, niin piti löytää firma mikä saisi niin paksun putken mutkalle. Sopivalle mutkalle. Loiva kaari sellaiseen putkeen ei onnistu joka pajassa…
Lopulta tilasin putkia n. 3 metrin pätkissä. Sain sitten siitä työstää sopivat osat. Tietysti jos olisi ollut enemmän tietotaitoa, niin putket olisi saanut valmiiksi pätkittynä ja hitsattunakin. Mutta kun en voinut antaa valmiita mittoja ja toisaalta en ehkä edes halunnut. Halusin tehdä itse.

Luomisen tuskaa

Sitten vain rälläkkä käteen ja putkia pätkiksi. Piirsin Scanian kaulan kopion muoville minkä päälle sovittelin putkia. Tämän jälkeen tein vanerilevyn päälle kulmarautojen avulla eräänlaisen sapluunan. Sapluunan päälle sitten kasasin putkia yksitellen. Jokainen liitoskohta ensin katkaistiin rälläkällä. Sitten liitoskohtia hiottiin ja viilattiin. Pariin kohtaan piti reikäporalla porata iso reikä, mistä pienempi putki menee läpi. Tällä keinolla saatiin helpommalla pienemmän putken linja pysymään samana myös ison putken toisella puolella.
Yksitellen liitokset alkoivat olla sopivat, joten osat päästiin hitsaamaan muotoonsa. Kun karjapuskuri saatiin kasaan muotonsa puolesta niin se jäi odottamaan autoa. Kiinnitykset piti katsoa sitten vasta. Myöskään lopullista hitsausta ei uskallettu tehdä ennen sitä.

Kun auto lopulta saatiin, niin huomattiin että kiinnityksessä voidaan hyödyntää auton omia kiinnityspisteitä. Puskurin alle tehtiin teräslevystä kiinnikkeet ja yläpää saatiin kiinni maskin kiinnityspaikkoihin. Lukituksesta tehtiin mallia ”pika” joten karjapuskurin saa avattua ilman työkaluja parissa sekunnissa.

Kun kaikki kiinnitykset ja lukitukset oli saatu valmiiksi niin karjapuskuri uskallettiin hitsata lopulliseen muotoon. Hitsauksen jälkeen hitsaussaumat hiottiin ja kitattiin jotta rauta saatiin maalattua auton sävyyn.

Kattoraudan työstö oli aika lailla samanlaista kauraa. Pienen ongelman toi kattoraudan ja  lisävalojen kiinnityspaikat. Raudan kaareva muoto vaikeutti paikkojen mittaamista, joten oli keksittävä jotain muuta. Kiinnikkeiden lopulliset paikat haettiin letkukiristimien avulla. Kiinnikkeitä liikuteltiin ja kun oikea kohta löytyi niin ne hitsattiin paikalleen. Itse asiassa  raudan lopullinen muotokaan ei ollut itsestäänselvyys. Se meni ikään kuin niin, että otettiin katosta mitat. Hitsattiin kaksi kaarevaa putkea yhteen ja toivottiin että kaari mukailee auton katon muotoa.

Selvä Scanian katto ??

Ja niinhän se sitten tekikin. Välillä se sokeakin kana löytää jyvän.
Oikeastaan minä kasasin tallin pöydän viereen muovilaatikoista kasan, minkä piti esittää Scanian kattoa. Jos olisitte nähnyt sen kasan, niin ette ikinä olisi uskoneet mitä sen piti esittää. Eli kyllä se onnistunut muoto oli hieman tuuria. Myönnän.