Kausi korkattu..

Niin se on taas vuosi kulunut. Viime viikonloppuna alkoi kesän näyttelykausi. Tosin se täytyy sanoa, ettei se koskaan ole alkanut näin aikaisessa vaiheessa kesää. Nyt oltiin Stockholm Truck Meetingissä. Ja nimensä mukaan Tukholmassa. Oikeastaan hyvin pieni näyttely ja messutapahtuma. Mutta jotenkin tunnelma oli parempi, kuin monessa isommassa tapahtumassa. Oli enemmän aikaa jutella ihmisten kanssa eikä ollut sellaista hirveää härdelliä koko ajan. Hotelli oli aivan alueen vieressä ja sekin rauhoitti tunnelmaa. Aamulla ja illalla ei tarvinnut miettiä taksi- tai muutakaan kyytiä majapaikkaan. Tossua toisen eteen ja sillä se matka taittui. Tuttuja naamoja oli taas vastassa ja sehän sen hyvän tunnelman tae on. Suomesta meitä oli vain kolme ”autokuntaa” ja se taas oli laivamatkan kannalta erittäin positiivinen asia. Isommalla porukalla mukaan mahtuu aina joku, joka ei tiedä missä hänen alkoholinsietorajansa menee..

DSC00497

Mutta siinä tuttujen kanssa kuulumisia vaihtaessa kävi selväksi se, että töitä riittää. Vaikka me emme juurikaan työasioita puhuta eikä varsinkaan ”peruuteta” koko viikonloppua, niin väkisinkin tulee käytyä läpi kuulumiset ja työt ovat osa sitä. Tuntuu että vuodesta toiseen tarina on sama. Työnteko ”häiritsee” harrastuksia. Siinä sitten tietenkin yhteistuumin ihmetellään että missä se kuuluisa taantuma on?  Tietysti se näkyy jollain tavalla jokaisen arjessa, mutta yllättävän vähän. Ehkä enemmän niin, että töiden etsimiseen täytyy käyttää enemmän ja enemmän voimavaroja. Mutta työmäärä pysyy vakiona.

Jotenkin siitä lähti ajatus taas kulkemaan siihen suuntaan, että kuinka paljon työmoraali lopulta vaikuttaa töiden määrään?

Näyttelyissä kiertää sellaisia yrittäjiä ja kuljettajia, jotka huolehtivat kalustostaan ja ehkä heidän intohimonsa näkyy jollain tavalla myös työmoraalissa. Tietenkään yksikään motiivimaalattu auto ei saa sillä perusteella yhtäkään keikkaa, mutta onko omistajien asenne työntekoon samaa luokkaa kuin asenne auton ylläpitoon? Löytyykö sieltä suunnalta joku selittävä tekijä sille, että tällaisien autojen omistajat tuntuvat löytävän töitä taantumasta huolimatta? Vai onko yksi mahdollinen tekijä se, että näyttelyreissuilla ja messuilla syntyy tavallista enemmän kontakteja ja sitä kautta töiden löytyminen helpottuu? Mutta sielläkin tulee vastaan se tosiasia, että näyttelyissä mahdolliset asiakkaat näkevät auton ja ajattelevat että tuon auton omistaja huolehtii kalustosta ja ehkä samalla asenteella hoituu myös kuljetukset..

Tämä nyt oli tällaista pohdiskelua, mutta se on aivan varma että hyvästä työmoraalista ja asenteesta ei ole ainakaan haittaa.. Se on nähty niin monta kertaa että ne huonoimman näköiset ja likaisimmat autot jää ensin ilman töitä. Eikä tässä ole kyse siitä pesusta vaan imagosta..  Ei kukaan asiakas halua mennä ravintolaankaan syömään jos ovella haisee p***a. Ruoka voi olla vaikka kuinka hyvää, mutta sinne asti asiakkaat eivät mene..

Ehkä kuljetusalan on tässä asiassa tultava tälle vuosisadalla ja ymmärrettävä se minkä muut alat ovat ymmärtäneet jo vuosia sitten. Imago on elintärkeä. Se ei ole mitään mainostoimistonörttien touhuja vaan puhdasta faktaa, halusimme sitä tai emme.

DSC00480