Maalaus

Tämän osion pitäisi kirjoittaa aivan eri ihmisen. Tai ihmisten, jos tarkkoja ollaan. Perttu Papunen ja Niko Vuori olisivat enemmän oikeita henkilöitä tähän selontekoon. Mutta kyllä minä sen verran läheltä sitä maalausta seurasin, että eiköhän tästä jonkinlainen juttu saada aikaan. Ja olihan maalauksen pohjatyöt allekirjoittaneen ja parin apukäsiparin käsialaa. Ja pohjatyöt ovat hyvin suuressa osassa onnistunutta maalausta eikä sitä osuutta sovi väheksyä mitenkään.

Lasikuidusta tehtyjen osien pohjatyöt alkoivat oikeastaan jo lasikuidun työstöllä. Ne pinnat pyrittiin saamaan mahdollisimman virheettömäksi jo kuidun osalta. Kuidun päälle vedin pari kerrosta ruiskukittiä. Tässä vaiheessa viestikapula siirtyi Niko Vuorelle, joka hoiti pohjamaalauksen sekä pintavärin vedon. Maaleina käytettiin normaaleja automaaleja joten siinä ei ollut mitään erikoista. Keulan osalta lakkaan sekoitettiin hieman joustoainetta, mikä estää jonkin verran kiveniskuista johtuvia jälkiä.

Auton alkuperäisten osien väri oli jo tehtaalta tullessa oikea, joten niitä ei tarvinnut maalata. Ainoa toimenpide oli kevyt mattaushionta. Se oli kieltämättä ainoa hetki missä tuli tunne että ”mitä minä olen tekemässä?” Uusi hieno kiiltävä maalipinta ja minä seison hiomapaperi kädessä siinä edessä. Ei muuta kuin pinta pilalle. Siltä se tuntui. Kuitenkin toimenpide on välttämätön, mikäli maalin päälle maalataan kuvia tai vedetään lakka.

Kun pohjatyöt oli tehty ja kaikki pinnat oli mattahiottu, niin Perttu Papunen pääsi tekemään taikojaan. Kuvien maalaaminen on niin taiteellista hommaa, että sitä on tässä turha edes yrittää selvittää. Mutta Perttu maalasi erilaisilla tekniikoilla  keltaisen sävyjä käyttäen kuvat mitkä oli aiemmin päätetty maalattavaksi. Aikaa kuvien ja kuvioiden maalaamiseen meni lähes 3 viikkoa. Ja joka päivä Perttu teki aivan täyden päivän. Tunteja taisi kertyä n. 200. Eli tämä muutama rivi siitä työvaiheesta ei todellakaan anna todellista kuvaa tapahtumien kulusta. Asia on vain niin, että mikäli siitä työvaiheesta kertoisi yksityiskohtaisesti, niin se ei olisi mielekästä luettavaa. Se maalaaminen on sellainen homma mikä pitää nähdä itse, että ymmärtää mistä siinä taiteessa on kyse.

Kun Perttu lopulta oli tyytyväinen kuviin, niin hän sekoitti lakkaan pienen määrän punaista candyväriä. Tällä sekoituksella Perttu veti kevyen kerroksen kuvien päälle ja kuvat saivat lopullisen värin. Kuvista tuli valon määrän mukaan elävä. Kaikki punaisen sävyt oranssista viininpunaiseen on nähtävissä valon määrästä riippuen. Juuri tuo candysävy saa tuon aikaiseksi. Suoraa punaisella maalatessa väri olisi vain punainen. Siinä se pieni ero.

Kaikkien pintojen päälle Niko ruiskutti lopulta usean kerroksen lakkaa. Lakan kuivuttua pinta tarkistettiin ja pienet virheet korjattiin. Roskat hiottiin pois ja pinta kiillotettiin. Lähes koko auto maalattiin ja lakattiin samassa tallissa, missä kaikki muutkin työvaiheet oli tehty, joten kaikkea pölyä ei tilasta mitenkään saanut pois. Pinta oli siitä huolimatta vähintäänkin loistava. Kiitos ammattimaalareiden.

 

Erittäin onnistunut erikoisuus maalauksessa on hytin kyljessä oleva iso pääkallo. Sen erottaa vasta pidemmältä katsottaessa. Läheltä katsoessa näkyy vain useita pieniä hahmoja ja naamoja. Tuo efekti on jäänyt hyvin monelta huomaamatta. Taas yksi osoitus Pertun taidoista ja mahtavista ideoista.