Pullamössö SUOMI?

Onko meistä kaikista tullut aivan pehmoja? Yhteen aikaan puhuttiin, että nykynuoret ovat sitä pullamössösukupolvea, mutta me taidetaan olla kaikki samaa tuotemerkkiä.

DSC00698

Kuuntelin tänään radiota ja siellä käytiin keskustelua työttömyydestä ja näistä kuuluisista ”paskatöistä”. Jossain vaiheessa huomasin puristavani rattia niin, että rystysten väri oli sama kuin muumitalon. Ajattelin siinä sivussa, että voiko tämä oikeasti olla näin? Ollaanko me todellakin rakennettu tällainen yhteiskunta ja sitten se kaatuu siihen, että ihmiset kuvittelevat heidän perusoikeudekseen omakotitalon ja kahden viikon loma etelän auringossa?

Nykyinen trendi tuntuu olevan se, että ihmisillä on työpaikka josta saadaan kohtuullinen palkka. Sitten hankitaan pari lasta. Perhe on syntynyt. Sitten on saatava se omakotitalo tai muu omistusasunto jostain hyvin läheltä palveluja ja lasten koulua. Vuokra-asunto ei kelpaa kun ”mitähän ne ihmiset siitä ajattelisi”.. Eli oma on oltava vaikka se tulisi oikeasti omaksi vasta 20 vuotta sen jälkeen kun on täytänyt 100 vuotta.

Niin siis koti on ostettava 50 vuoden maksuajalla läheltä kaikkea ja hyviä kulkuyhteyksiä. Raitiovaunu ja juna sekä 5 minuutin välein kulkee linja-auto, mutta silti on oltava 2 omaa autoa, kun rouva ei voi mennä julkisiin kulkuneuvoihin ”siellähän ihan haisee muille ihmisille”  Se oma koti maksaa enemmän kuin avaruusohjelma 60-luvulla juuri siitä syystä kun kaikki haluavat juuri samoista syistä sinne samalle kadulle. Ja kaikki saa pankista sen 50 vuoden maksuajan sille ylisuurelle asuntolainalle.

No sitten joku kaunis päivä se paikallinen muovituotteita valmistava tehdas laittaa lapun luukulle ja koko porukka kortistoon. Tämä ”velkavankeudessa” asuva tehtaan markkinointisihteeri on sitten sitä mieltä, että minä en mitään paskahommia ala tekemään kun ei ”oman alan töitä” ole samassa kylässä. Ajatus on että ”kyllä yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia meistä ja meidän veloista” Asunnosta ja lomamatkoista ei tingitä.Autoista puhumattakaan. Mitähän ne ihmiset siitä ajattelisivat? Nehän voisi luulla että minä olen työtön.

Tämä markkinointisihteeri on sitä mieltä, että hänen perusoikeuksiin kuuluu se omistusasunto mistä hän omistaa sillä hetkellä n 5 % sekä kaikki muu mitä hän on perheineen hankkinut silloin kun vielä oli töitä.

Ymmärtääkö kukaan mitä minä tässä yritän sanoa?

Eihän tämä systeemi voi toimia näin, että ihmiset ostavat kaikkea velaksi ja sitten kun palkanmaksu loppuu niin yhteiskunnan pitäisi kustantaa tämä elintaso. Kyllä minä tiedän että se on aivan syvältä jos lähtee talo alta tai joutuu muuttamaan työn perässä muualle mutta sitä se elämä välillä on. Ihminen voi myös tehdä valintoja sen suhteen, mikä on tärkeää. Hernesoppa on halpa vaihtoehto jos se omistusasunto on niin tärkeä. Ei yhteiskunta voi olla ilmapatja joka vedetään aina alle kun ihmisten elämä ei mene niinkuin on ajatellut. Tietysti on oltava jonkinlainen sosiaaliturva, mutta kyllä ne ylihintaiset asunnot ja ulkomaanmatkat on maksettava omalla työllä mikäli ne on niin tärkeitä.

Kaiken tämän raivoamisen keskellä on pakko muistuttaa miten meidän terveyden-sekä vanhustenhuolto on aivan naurettavalla tasolla. Sen tietää kaikki. Verotulot kasvavat vuosi vuodelta, mutta suuri osa siitä menee enemmän ja enemmän näiden ”oman alan töihiin omalle paikkakunnalle” ihmisten hyysäämiseen.

Terveet ihmiset huolehtikoot itsestään ja jätetään yhteiskunnalle ne ketkä eivät itse siihen kykene.

Minä melkein näen nyt ne raivostuneet ilmeet siellä koneen ääressä huutamassa että ”tuo ei todellakaan tiedä oikeasta elämästä mitään” En nyt ala kertaamaan omaa elämänkaartani, mutta jokainen joka minut tuntee tietää että olen kokenut elämässä aika isoja asioita eikä ne todellakaan ole positiivisia. Eikä tässä ole kyse siitä kuka on kokenut mitäkin. Tässä on kyse aivan yksinkertaisesta asiasta. Mitä yhteiskunnan kuuluu kustantaa jokaiselle ihmiselle?

Onko se etelänmatka ja omistusasunto vai syöpäleikkaus?

Ps.. Jätetään nyt ne Kreikan lainasopimukset ja pankkituet ihan omaan arvoon. Sinne sitä rahaa uppoaa, mutta se on sitten ihan toinen tarina se.

DSC00784