Talvi.. on se ilmoja pidellyt..

Ulkona – 20 astetta. Taivaalla vain upea tähtiverho. Juuri sellainen ilma kuin talvella pitää ollakin.

Moni pitää minua jotenkin outona kun kerron pitäväni talvesta. Minkä minä sille voin. Jos pitäisi valita + 30 tai – 30 niin minun ei tarvitse miettiä sekunttiakaan. Kyllä se on tuo – lukema.. Olenko minä jotenkin sekaisin? Miksi pitäisi aina haaveilla siitä Karibian auringosta ja rantalomasta? Kyllä minä otan mieluummin kunnolla turpaan kuin makoilen viikon jossain tropiikin auringossa.

On uskomattoman upea tunne kun on tuolla – 20 asteen pakkasessa ollut pari tuntia ulkona ja sen jälkeen istuu lämpimän takan ääreen puna poskilla. Sormet ja varpaat hieman kihelmöi. Kuppi kahvia käteen ja lisää puita takkaan. Kyllä se on hienoa. Tai se kun myöhään illalla menee pihalle. Pakkasta on sen verran reilusti ettei kukaan muu ole liikenteessä. Ulkona on aivan hiljaista. Ainoa ääni mikä kuuluu on pakkanen joka paukkuu puiden rungoissa. Upea tähtitaivas ja kuutamo. Kuu luo sellaisen upean sinertävän maiseman. Kyllä siinä on sellainen maisema ettei hienommasta väliä.

 

No mutta nyt on saanut taas harjoitella tuota talviautoilua. Tyhjän konttialustan kanssa ajelu ei todellakaan ole talviliukkaalla se mukavin tapa edetä. Joskus huulille tulee pieni hymy siitä ihmetyksestä että eikö tämä tosiaankaan kulje lujempaa. Pitoa ei vaan tunnu löytyvän mistään kohtaa ajorataa. Eteenpäin kun on vaan jotenkin päästävä. Toisaalta asiassa on se hyvä puoli että työpäivät menevät aika nopeasti kun koko ajan on sellainen ”skarppi” päällä. Niitä tylsiä ja puuduttavia tienpätkiä ei juuri huonolla kelillä ole. Koko ajan pitää keskittyä. Rankkaa se tietysti on, mutta aika ei käy pitkäksi. Välillä huomaa että radiossa on soinut monen monta biisiä ja parit uutisetkin on mennyt eikä niistä ole jäänyt aivoihin minkäänlaista muistijälkeä.

 

Eipä muuta kuin ajellaan rauhallisesti ja otetaan huomioon muutkin liikenteessä. . Näillä keleillä sitä yhteispeliä todellakin tarvitaan.