Tekemällä oppii.

Kun rakensimme Fear of the Darkia, niin me olimme täysin amatöörejä. Näin jälkeenpäin se on helppo todeta. Teimme hirveästi turhaa työtä, vaikka varsinaisia virheitä ei tullut tehtyäkään. Teimme vain asioita tyhmästi ja emme osanneet huomioida tärkeitä asioita. Nyt olemme huomattavasti kokeneempia. Olen sanonut muutamaan kertaan, että mikäli nyt tekisimme DRK-2:sen uudestaan olisi tuntimäärä huomattavasti pienempi. Eli olemme oppineet. Se on varma.

Nyt takana on n. 100 työtuntia uuden projektin kimpussa ja fiilis on hyvä. Nyt tuntuu, että voi keskittyä vain tekemiseen. Enää ei tarvitse opetella. Fear of the Dark oli eräänlainen harjoituskappale. Todellakin opettavainen sellainen.

Parvi 015

Tällä kertaa olemme tehneet hirveän määrän valmistelevia töitä. Hallissa on nyt hiontateltta ja parvi. Hiontateltta estää kaiken hiottavan kuidun ja kitin leviämisen ympäri hallia ja parvella voi säilyttää osia ettei ne ole koko ajan tiellä. Hallissa on myös parempi ilmanvaihto ja seuraavaksi työn alle tulee valaistuksen parantaminen.

Juhannus 2015 025

Olen itse opetellut myös hieman maalaamaan, joten sekin helpottaa projektia. Kaikkia pikkuosia ei tarvitse viedä maalarille. Helpompaa ja halvempaa. Tietysti se tietää itselle lisää töitä, mutta mitä enemmän osaan itse tehdä, sen tyytyväisempi olen. En välttämättä pysty samaan lopputulokseen, mutta valmiista autosta saatu tyydytys kasvaa, mitä enemmän on itse tehnyt.

Kaikki ei kuitenkaan ole niin helppoa, kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää. Omien taitojen kehittyminen tuo mukanaan sen, ettei jo opittu enää riitä. Halu kehittyä on suurempi kuin tyytyväisyys nykyiseen. Lyhyesti sanottuna, oppimista riittää silti. Tiedossa on siis kaikesta viisastumisesta huolimatta tyhmiä ideoita ja järkyttävä määrä työtä.

Fiilis on kuitenkin hyvä ja se kantaa pitkälle. Toivottavasti kantaa loppuun asti.

Meidän päättäväisyyteen tämä homma ei ainakaan kaadu.