Tuuliohjaimet, hinta 10000 € ?

No ei tuo hinta nyt ihan pidä paikkaansa. Eräs mies vaan kysyi kesällä, että mitä maksaa jos teen hänelle samanlaiset. Mies ei selvästikään ollut ihan ostoaikeissa vaan enemmänkin halusi kuulla että mitä itse arvioin työmääräksi. Heitin sitten puolivitsinä että 10000 euroa. Sillä hinnalla teen toiset samanlaiset. Kyllä työmäärä oli niin järjetön suhteessa siihen että ne on kuitenkin pieni osa autoa. Erikoisuudessaan tietysti ainutlaatuiset, mutta ei se ainutlaatuisuus useinkaan tarkoita hirveää työtä tai rahaa. Monesti uusi pienikin idea on jo ainutlaatuinen.

No mutta itse tuuliohjainten työstäminen alkoi taas paperilta. Piirsin erilaisia muotoja ja sovittelin niitä siten, että alkuperäiset kiinnitykset jäisivät paikalleen. Muutaman version jälkeen muoto alkoi miellyttämään silmää. Sitten piti vielä ratkaista, että millä tavalla ne muodot tehdään. Lasikuitu oli ainoa järkevä ratkaisu, mutta muotin tekeminen ei ollut aivan selviö. Pari erilaista variaatiota kävin mielessäni läpi ja sitten mukaan tuli jälleen finnfoam-eristelevyt. Niiden helppo työstäminen oli se ratkaisevin tekijä. Tuuliohjaimen muotoa varten tein muovilevystä eräänlaisen mallin mitä käytän sabluunana alkuperäisiä tuuliohjaimia leikatessa. Tämän saman sabluunan päälle työstin myös finnfoamin palat, mistä muodostui lopulta kolmiulotteiset harjanteet. Kun harjanteiden muotit oli valmiit, niin ne teipattiin kiinni sabluunana toimivaan muovilevyyn. Tämän jälkeen koko sabluuna teipattiin kertaalleen jonka päälle päästiin kuiduttamaan lasikuitumattoa.

 

Lasikuitumattoa laminoitiin 2-3 kerrosta jonka jälkeen harjanteet irrotettiin sabluunan päältä. Tässä vaiheessa harjanteiden paloja istutettiin alkuperäisen tuuliohjaimen päälle. Tuuliojain oli aiemmin leikattu sabluunan muotoa käyttäen tulevaan muotoonsa.

Tässä huomattiin pieni ongelma. Alkuperäinen tuuliohjain ei ole yhtä suorapintainen kuin muottina käytetty muovilevy. Lasikuituiset harjanteet eivät istuneet tulevaan alustaansa. Ongelma ratkesi siten, että harjanteisiin sahattiin poikittaisia viiltoja mitkä mahdollistivat harjanteen taivuttamisen kaarevaan muotoon. Viillot sahattiin tasaisesti koko harjanteen matkalle ettei muotoon tullut mitään kulmia.

 

Kun harjanteet saatiin valmiiksi niin alkuperäisen tuuliohjaimen pinta hiottiin puhki. Pinnan päälle kuidutettiin lasikuitumattoa, minkä päälle aseteltiin lasikuituiset harjanteet. Harjanteiden päälle aseteltiin painot jotta ne istuvat tuuliohjaimen muotoon. Sitten harjanteita alettiin kuiduttamaan kiinni tuuliohjaimeen. Kun ne oli saatu kiinni, niin painot otettiin pois ja kuiduttamista jatkettiin koko tuuliohjaimen osalta.

 

 

Taustapuolta varten tehtiin sabluunan muotoinen pala finnfoamista. Levy teipattiin ja kuidutettiin taustapuolelle tuleva pala mikä ulottuu myös kulman yli. Tähän kohtaan taustapuoli kiinnittyy etupuoleen.

Kaikkien kuiduttamisien jälkeen alkoi taas hiominen ja kittaaminen. Harjanteiden muodot piti saada tasaisen kaareviksi. Ettei ne näytä siltä kuin ne olisi itse tehty. Muutamasta kohdasta piti hioa niin paljon että piti kuiduttaa lisää. Tuuliohjaimista piti saada tarpeeksi tukeva ettei ne halkeile tuulessa ja tärinässä.

 

 

 

En tiedä kuinka monta kymmentä tuntia ohjaimia lopulta hiottiin ja kitattiin että muoto saatiin miellyttämään silmää. Mutta kun osat saatiin lopulta maalattua ja huomattiin että ne näytti juuri niin hyvältä kuin pitikin, niin tuntimäärä unohtui välittömästi.

 

 

 

 

 

 

En tiedä olisiko kaikki voinut tehdä helpommin ja järkevämmin. Varmaankin. Mutta lopputulos miellyttää ainakin tekijöitä niin eikö se lopulta ole tarkoitus? Eipä niitä harrastustunteja yleensäkään ole laskettu.