Viikko meni mutta menkööt

Niin se viikko taas meni tätäkin reissua. Pari kärryä ehdin ulkoiluttamaan. Saksa, Hollanti, Belgia. Lähes kaikki lastaus- ja purkupaikat olivat minulle outoja, eli ihan piti etsiä ne. Muutama oli jopa haastavan puoleisia. Silloin kun hieman epäilyttää, että mihin on menossa, niin varmin keino on pysähtyä hetkeksi. Ottaa kartta ja navigaattori tarkkailun alle ja jatkaa vasta sitten matkaa. Ja jos ei oikea firma tai oikea portti löydy heti, niin auto parkkiin ja kävellen katsomaan. Sillä menetelmällä pääsee paljon helpommalla. Autoa voi olla hankala heittää ympäri umpikujan päässä mutta jalkaisin se ei ihan hirveästi vaadi.

Hieman erikoinen rekkaveturi tuli bongattua Hollannissa

Nyt olen viikkotaukoa viettämässä täällä Travemünden satamassa Saksassa. Tulin myöhään eilen illalla ja huomenna matka jatkuu Ranskaan. Alunperin oli tarkoitus mennä muualle taukoa viettämään, mutta kun nuo tunnit loppuivat kesken. Periaatteessa saisin ajaa täältä pois kun se ei ole enää työajoa jne. mutta jotenkin helpompaa kun ei ole sellaisia ”ryppyjä” piirturissa. Ei tarvitse poliisille edes selittää mitään kun ei ole mitään selitettävää. Suomessa tuollaisten selittäminen on hieman helpompaa, mutta Ranskan ja Saksan poliisien kanssa kielitaito voi aiheuttaa hankaluuksia. Eli helpommalla pääsee kun pitää huolen ettei ole seliteltävää.

Nuo on muutenkin sellaisia ikäviä asioita meidän ammatissa että periaatteessa laki antaa oikeuden tiettyihin poikkeuksiin, mutta ne pitää jotenkin pystyä selittämään tai todistamaan. Ja valitettavan usein poliisin asenne maasta riippumatta on se, että jos näitä ”poikkeuksia” käyttää niin se on tehty vain sen takia, että sillä on rikottu lakia. Siis esimerkiksi ”siviiliajo” asetusta käytetään että päästään vielä yhteen purkupaikkaan yms. Eli poliisi tuumaa vain ”No niin niin, tietysti olet mennyt kauppaan”

Tämän takia on paljon helpompaa, että näitä lain suomia oikeuksia ei käytä. Se on väärin meitä kohtaa, mutta  poliisi on kuitenkin se kenellä on parempi käsi tässä pokerissa. Näin se vaan menee.
Kerran eräs suomalainen poliisi sanoi minulle että kyllä lähtökohta on se, että poliisin on todistettava rikoksen tapahtuneen eikä niin että kuljettajan on todistettava ajaneensa lain mukaan..

Sehän olisi aivan sama asia kun jokaisen henkilöautoilijan olisi todistettava ratsiassa, ettei hän ole ajanut ylinopeutta kuukauteen. Jos hän ei tähän pysty niin häntä sakotetaan. Kuulostaako tämä reilulta? Ei minustakaan mutta sellaista se on kuljetusalalla valitettava usein.

Välillä tuntuu, että jos ammattikuljettajat olisivat turkiseläimiä, niin meillä ei olisi mitään hätää. Joku olisi köyttänyt itsensä eduskuntatalon oveen jo vuosia sitten.
Mutta kun me ollaan vaan ”kuskeja”. Tyhmiä miehiä ja naisia ketkä eivät osaa mitään muuta. Ylipainoisia hieltä haisevia juoppoja.. Niin meistä valitettava  usein ajatellaan.

Mutta me olemme ihmisiä siinä kuin kaikki muutkin. Muuta eroa meissä ei ole kuin ne pari kirjainta ajokortin kohdassa 9.

Vai voisiko olla että tämän kohtelun taustalla on kateellisuus? Onko monet ihmiset oikeasti kateellisia kun ”rekkakuski” on se jokaisen pikkupojan unelma-ammatti.  Itse siihen ei sitten jostain syystä ole uskaltanut tai voinut lähteä. Nyt tätä ikään kuin kostetaan kohtelemalla heitä kuin festarialueen bajamajaa.

Ja kun se iso rekka kaasuttaa pois parkkipaikalta niin ihmisessä herää se ikuinen pikkupoika joka haluaisi tuollaisen rattiin. Kateellisuus?
Voisiko olla näin?

Antonov rahtikone Saksassa Leipzig:in lentokentällä