Ystäviä vai ihmisiä?

 

IMG_1403

 

Jokainen ystävä on ihminen, mutta jokainen ihminen ei ole ystävä. Joidenkin ihmisten kanssa orastava ystävyys syntyy lähes välittömästi ja kestää koko elämän, kun taas joidenkin kanssa sitä ei löydy ikinä. Ystävät tekevät monesta asiasta huomattavasti mukavampaa. Sama reissu tai juhla voi muuttua kärsimyksestä lähes ikimuistoiseksi positiivisessa mielessä. Erona vain seura. Tietysti itse on osa sitä seuraa ja se on hyväksyttävä. Sinä olet jollekin ihmiselle se ärsyttävä höpöttäjä kuka ei koskaan ole hiljaa. Toiselle olet taas loistavaa seuraa kenen kanssa ei koskaan ole tylsää. Ystävyys on kahden ihmisen tulos. Juuri siksi jokaisen on oltava oma itsensä ja vastaanottava osapuoli määrittelee millainen suhteesta tulee. Kenestäkään ei tarvitse pitää, mutta jokaisen kanssa on tultava toimeen.

Olimme jokin aika sitten eräällä näyttelyreissulla ja mukana oli tuttujen naamojen lisäksi yksi aivan uusi tuttavuus. Monta kertaa matkan aikana tuli mieleen kuinka mahtava reissu meillä on. Jokainen meistä oli samalla aaltopituudella. Reissussa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä. Seura teki sen, että kyseinen matka jää mieleen yhtenä parhaista ikinä. Minä henkilökohtaisesti en kuulu tähän suureen Facebook porukkaan, joten en ”seuraa” kyseisten ihmisten tekemisiä päivittäin tai edes viikoittain. Siitä huolimatta en koe jääväni mistään paitsi. Kun taas näemme jossain, olen 100 % läsnä tilanteessa. Sillä hetkellä kun juomme kahvit Esson baarissa, kyseinen ystävä on ainoa ihminen maailmassa. Minun ei tarvitse tietää milloin hän on ollut lomalla tai mitä hänen koiransa on tehnyt. Silti katson oikeudekseni kutsua häntä ystäväkseni. Ystävyys on henkinen yhteys eikä tietokilpailu.

Minä menetin erään hyvän ystävän, jonka kanssa oltiin yhteydessä aika harvoin. Heti suru-uutisen jälkeen mielessä pyöri ajatus, että olisiko pitänyt olla enemmän yhteydessä. Ystävyyden arvo avautuu usein ehkä liian myöhään. Kuitenkin tilanne on se, että se ystävyys on juuri sellainen millaiseksi se on vuosien mittaan muodostunut. Ehkä juuri siksi se on muodostunut ystävyydeksi, että se menee omalla painollaan. Mikäli toinen alkaisi väkisin olemaan jotain muuta kuin oma itsensä niin silloin tasapaino muuttuu.

Ystävyys on iso asia ja sitä pitää vaalia mutta ei pakottaa. Minulla on hyvät muistot ystävästäni. Hän sai minut hymyilemään kun tavattiin.